Andrew Wakefield kertoo, että hän on saanut koulutuksen aikana, jolloin lääkäreitä opetettiin kriittiseen ajatteluun ja kuuntelemaan potilasta sekä ottamaan kerrotut oireet vakavasti.
Kuka on Andrew (Andy) Wakefield? Andy valmistui lääkäriksi Lontoossa 1981, hän erikoistui suolistokirurgiaan ja kiinnostui erityisesti tulehduksellisista suolistosairauksista. Hän tutki mm. Crohnin tautia ja halusi selvittää, mitkä tekijät vaurioittavat suolistoa ravitsevia pieniä verisuonia, jonka seurauksena suoliston kudos vaurioituu. Hän epäili mahdollista virustartuntaa ja luki arvostetun teoksen viruksista, Fields Virology, jossa tuhkarokkoviruksen kuvaus oli lähes sama, kuin Crohnin taudissa. Tämän tiedon myötä Andy Wakefield tiimeineen teki yhteistyötä ruotsalaisten ja kanadalaisten tutkijoiden kanssa, ja he löysivät tuhkarokon ja Crohnin taudin välisen yhteyden.
Siitä nousi seuraava kysymys, miksi Crohnin tautia esiintyy lapsilla? Siihen aikaan oli täysin ennen kuulumatonta, että lapsi sairastaisi tulehduksellista suolistosairautta. Andy Wakefield tutkimusryhmineen alkoivat selvittää, voisiko syynä olla rokotteen kautta saatu altistuminen tuhkarokkovirukselle. He julkaisivat tutkimusartikkelin 1994, jossa tuotiin esiin mahdollisuus, että tuhkarokkorokote lisää riskiä tulehduksellisille suolistosairauksille, kun verrattiin tuhkarokkorokotteen saaneiden ja rokottamattomien suolisto-oireita. Tämän tutkimuksen seurauksena vuonna 1995 eräs huolestunut äiti otti yhteyttä Andy Wakefieldiin.
Terve lapsi taantuu autismiin
Tämä äiti oli rokotuttanut lapsensa normaalin rokotusohjelman mukaisesti ja kertoi nyt Andylle, että lapsi oli täysin terve ja kehittynyt normaalisti, kunnes MPR-rokotuksen jälkeen oli alkanut taantua ja lopulta lapsella oli diagnosoitu autismi. Andy Wakefield sanoi heti äidille, että hän ei tiedä mitään autismista, vaan on erikoistunut tulehduksellisiin suolistosairauksiin. Äiti kertoi, että lapsella on pahoja suolisto-ongelmia, mutta lasta hoitava lääkäri oli vain kommentoinut sen johtuvan autismista ja ohjeistanut äitiä hakemaan lapselle laitospaikkaa sekä hankkiutumaan uudelleen raskaaksi.
Andrew Wakefield kertoo, että hän on saanut koulutuksen aikana, jolloin lääkäreitä opetettiin kriittiseen ajatteluun ja kuuntelemaan potilasta sekä ottamaan kerrotut oireet vakavasti. Oireita ei myöskään saanut olettaa johtuviksi jostain psyykkisestä ongelmasta, ennen kuin oli varmasti pois suljettu oireiden elimellinen syy.
Normaalisti potilaat eivät ottaneet suoraan yhteyttä Andy Wakefieldiin, koska hän toimi tutkijalääkärinä, eikä pitänyt lääkärinvastaanottoa. Yhteyttä ottanut äiti kertoi Andylle, että kyseessä on suoranainen epidemia, koska autismista kärsiviä lapsia oli jo niin paljon ja kaikilla oli myös jonkinasteisia suolisto-ongelmia. Muutaman kuukauden kuluttua Andy Wakefield totesi äidin puhuneen totta, sillä lukuisa määrä lasten vanhempia otti häneen yhteyttä samojen ongelmien tiimoilta.
Autismi ja tulehduksellinen suolistosairaus
Kuultuaan lasten vanhempien kertomuksia, Andy Wakefield otti yhteyttä gastroenterologi John Walker Smithiin vuonna 1996, joka ehdotti tutkimusta, jossa selvitettäisiin lasten suolisto-ongelmien syitä. Riittävä määrä lapsia saatiin tutkimukseen nopeasti, koska autismista kärsivien lasten vanhemmat pitivät tiiviisti yhteyttä toisiinsa. Andy Wakefield ja John Walker Smith tapasivat noin 180 autismikirjon sairaudesta kärsivää lasta Royal Free -sairaalassa, mutta tutkimukseen valittiin vain 12 lasta, joista 11 oli poikia ja joista yhdeksällä oli diagnosoitu autismi, yhdellä oli diagnoosina lapsuusajan laaja-alainen kehityshäiriö ja kahdella oli mahdollinen viruksen jälkeinen tai rokotuksen aiheuttama enkefaliitti eli aivotulehdus. Lisäksi kaikilla näillä lapsilla oli tulehduksellisen suolistosairauden oireita. Tässä tapaustutkimuksessa oli mukana 13 tutkijaa, joista John Walker Smith oli vanhempi tutkija, joka oli vastuussa lasten kliinisistä tutkimuksista ja hyvinvoinnista tutkimuksen aikana. Lapsista otetut näytteet numeroitiin ja lähetettiin tutkittavaksi puolueettomalle analyytikolle, joka ei tiennyt oliko näyte otettu terveeltä vai sairaalta lapselta. Andy Wakefield oli myös vanhempi tutkija, jonka tehtävä oli koota kaikkien tutkijoiden tiedot yhteen ja koostaa niistä tutkimusjulkaisu, johon kaikki tutkijat ottivat osaa, korjaamalla omia osa-alueitaan niin, että jokainen tutkija oli tyytyväinen lopulliseen julkaisuun, joka julkaistiin Lancetissa vuonna 1998.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että lapset olivat ennen MPR rokotuksia olleet terveitä ja rokotusten jälkeen alkoi kehityksen hidastuminen ja maha-suolikanavan sairaudet. Tutkimuksen loppupäätelmässä ei kuitenkaan mainita MPR-rokotetta vaan siihen viitataan sanalla ympäristötekijä. Tässä vielä tutkimuksessa ollut loppupäätelmäteksti: "Tunnistamme ruoansulatuskanavan sairauden ja kehityksen taantumisen aiemmin terveissä lapsissa, joka sopii ajallisesti mahdollisen ympäristötekijän laukaisemaksi. " Tässä tutkimuksessa ei siis suoraan väitetty, että MPR-rokote aiheuttaa autismia, vaan tuotiin esiin vanhempien kertomus lasten sairastumisesta.
Vielä ennen tutkimuksen julkaisua, Andy Wakefield tiimeineen otti yhteyttä Britannian terveysvirastoon ja rokoteasiantuntijoihin, kertoakseen heille etukäteen, minkälaisia tuloksia tutkimuksessa oli saatu ja että tutkimuksen julkaisu voi aiheuttaa suurta huomioita ympäri maailmaa. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla lapsilla, oli vanhempien mukaan autismi tai muu kehityshäiriö todettu MPR-rokotusten jälkeen. Andy Wakefield haluaa tuoda esille, että heidän täytyi tuoda kaikki tutkimukseen liittyvät tiedot esiin rehellisesti, vaikka tiedot eivät miellyttäisikään lääketeollisuutta tai muita tahoja, joihin tutkimustuloksilla oli vaikutusta. Myös vanhempi tutkija Walker-Smith kirjoitti kirjeen rokotusasiantuntijoille Britannian terveysvirastoon, että on vaikea kuvitella, mikä muu tekijä, heti MPR rokotuksen jälkeen, voisi yhtäkkiä laukaista terveiden lasten kehityshäiriöt ja maha-suolikanavasairaudet.
MPR-rokotteen turvallisuustutkimukset
Yliopiston dekaani halusi pitää lehdistötilaisuuden tästä tutkimuksesta, jolloin Andy Wakefield otti yhteyttä tutkimustiimin jäseniin ja kertoi heille, että hän ei voi enää suositella MPR yhdistelmärokotetta lapsille, koska siitä tehdyt turvallisuustutkimukset ovat täysin ala-arvoisia ja kuten tutkimuksissakin oli tullut esille, MPR-rokotteella, suolisto-ongelmilla ja autismilla oli selvä yhteys. Tällaista yhteyttä ei ollut yksittäisellä tuhkarokkorokotteella, jonka käyttöä Andy Wakefield edelleen suositteli lapsille. Andy Wakefield oli tehnyt tutkimuksen aikana laajaa kartoitusta MPR-rokotteen turvallisuustutkimuksista ja todennut ne täysin ala-arvoisiksi. Hän kirjoitti MPR-rokotteen turvallisuustutkimusten puutteista myös 250 sivuisen raportin.
Tästä tutkimuksesta alkoi ajojahti Andy Wakefieldiä vastaan, sillä rokotusten turvallisuutta ei saisi arvostella. Lääketeollisuuden edustajat sekä eräs tutkiva journalisti Brian Deer vääristelivät asioita ja hyökkäsivät Andy Wakefieldiä vastaan. He väittivät, että Andy Wakefield oli aiheuttanut tarpeetonta kärsimystä tutkittaville lapsille, kun heiltä oli otettu mm. näytepaloja. Andy Wakefield ei itse henkilökohtaisesti tutkinut yhtäkään lasta, hän vain teki yhteenvedon muiden tutkijoiden kirjoittamista löydöksistä. Useiden vuosien taistelun jälkeen lääkäri Andrew Wakefield menetti lääkärinoikeutensa ja mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen hän päätyi kirjoittamaan ja ohjaamaan dokumenttielokuvia USA:han. Hänen ensimmäisen dokumenttielokuvansa ansiosta eräs murhatuomiota odottava äiti vapautui vankilasta. Vastaavaa tapausta ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut USA:ssa. Siitä, miten tämä kaikki tapahtui, voit lukea kevään 2023 TERVEYS-lehdestämme.