Häpeän tunne on kenties tunteista ei-toivotuin ja kirvelevin, koska se uhkaa kykyämme ylläpitää itsestämme mielihyvänsävyistä kokemusta: sitä, että olisimme hyödyllisiä, arvostettuja ja hyviä ihmisiä. Häpeän tunne on voimakas tunne ja se saa meidät pelkäämään sitä, että meidät erotetaan laumastamme kuolemaan yksin erossa yhteisömme suojasta. Jos emme suostu kohtaamaan häpeän tunteita, meistä tulee tuhoisia sekä itsellemme, että usein myös muille ihmisille.

Olen viime vuosina kirjoittanut 21 kirjoitusta blogiini aiheesta "kilpirauhaskiista". Löydät nämä aiheet kyseisellä hakusanalla tuosta blogin sivupalkista kohdasta "tunnisteet".

 

Taustaa:

Muutama vuosi sitten muutamat potilaistaan aidosti välittävät lääkärit olivat alkaneet määräämään potilailleen enenevässä määrin myös muunlaisia kilpirauhaslääkityksiä kuin Thyroxin. Samoihin aikoihin, ellei jo aikaisemmin potilaat olivat nimittäin ottaneet näistä lääkityksistä selvää ja verkostoituneet keskenään kansainvälisesti, sitten Suomessakin sosiaalisessa mediassa. He eivät halua jäädä passiivisiksi potilaiksi "lääkärien armoille". He haluavat oppia itse ja he ovat fiksuja ja neuvokkaita. Potilaillakin on näet aivot ja nykyään tieto on kaikkien saatavilla.

Lääkärit havaitsivat nopeasti, että tietynlaisissa tilanteissa Thyroxin ei ole ollenkaan sopiva lääke varsinkaan yksistään ja alkoivat hoitokokeiluja muilla lääkityksillä. Nämä lääkärit ovat myös henkisesti niin kypsiä ja heillä on niin hyvä ammatillinen terve itsetunto, etteivät he koe sitä uhkaksi, että potilaalla on paljon tietoa ja he ottavat aktiivisen roolin hoidossaan.Tulokset lääkemuutoksista olivat erittäin lupaavia ja tuhannet kokivat saavansa elämänsä takaisin paremmalla lääkityksellä.

 

Nämä muut lääkitykset olivat:

-eläinperäiset valmisteet eli sian kilpirauhasesta tehdyt kilpirauhashormonivalmisteet, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhasen hormoneja siinä missä Thyroxin sisältää vain yhtä varastohormonia.

-Synteettinen T3-hormoni eli aktiivinen hormoni (Thyroxin on tämän hormonin varastomuoto, jonka kuuluu kehossa ensin muuntua aktiiviseksi T3-hormoniksi. Kaikilla tämä muunto ei toimi kovin hyvin terveydellisistä tai geneettisistä syistä, siksi yksilöllinen tarve lääkityksille)

Molemmat näistä lääketyypeistä ovat olleet markkinoilla kauemmin kuin Thyroxin ja molempia voidaan käyttää kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitamiseen siinä missä Thyroxinia. Mikään ei biologisesti viittaa siihen, että Thyroxinin tulisi olla ensisijainen vaihtoehto, sillä mm. eläinperäinen valmiste on fysiologisempi tapa korvata puuttuvia kilpirauhashormoneja.

Lääkärikunnassa on kuitenkin runsaasti kateutta ja vääränlaista tuhoavaa ylpeyttä. Tämä on omiaan synnyttämään arvovaltakiistoja, joissa potilaan etu jää jalkoihin. Tähän kun yhdistää vielä viranomaisten omat intressit säilyttää asemansa, miellyttää valtaapitäviä ja heidän ammattitaidottomuutensa, niin potilaiden ja heitä hyvin hoitaneiden lääkärien vuosien piina on valmis.

 

Ote Lääkäriliiton kollegiaalisuusohjeista:

"Lääkärin on käyttäydyttävä kollegoitaan kohtaan suvaitsevasti ja osoittaen hyvää tahtoa.  Erimielisyydet voidaan yleensä sopia perehtymällä toisen näkökohtiin. Jos ammattiasioissa syntyy ristiriita, lääkärin tulee pyrkiä selvittämään erimielisyys viiveettä ja suoraan kollegansa kanssa."

Jotkut kateelliset ja ymmärtämättömät kollegat unohtivat nämä kollegiaalisuusohjeet ja alkoivat tehtailemaan näistä "väärin parantavista" kollegoistaan ilmoituksia Valviraan. Valvirassa oltiin ja ollaan yhä asian tiimoilta pihalla kuin lumiukot. Tietämättömyyttä ja osaamattomuutta kuin usein leimaa täydellinen sairaudentunnon puute. Kuvitellaan että osataan tai tiedetään. Kun kyseessä on henkilö tai taho, jolla on valtaa, syntyy pahaa jälkeä.

Tässä vaiheessa kiista ja kahtiajakautuneisuus alkoi syventyä. Väärässäolevat todennäköisesti alkoivat hyvin pian syvällä sisimmässään ymmärtää olevansa väärässä. Tämä herätti tietenkin pelkoa maineen ja aseman menettämisestä ja nolostumista ja häpeää. Kamalia tunteita! Piti alkaa paaduttamaan omaatuntoa ja rakentamaan mielipiteensä ja agendansa ympärille panssaria, joka vaikuttaisi mahdollisimman tuhoutumattomalta. Kiista ei alkujaankaan ole perustunut millään tavalla tieteeseen vaan kyseessä on pohjimmiltaan arvovaltakiista ja ihmisten egojen pönkittäminen, pelosta käsin ohjautuminen.

Tilannetta lietsottiin niin, että lääkärikunnassa jopa rohkaistiin toisia lääkäreitä tehtailemaan ilmotuksia Valviraan kaikista lääkäreistä, jotka määräsivät T3-hormonia sisältävää hoitoa. Endokrinologit eli umpieritysopin erikoislääkärit tosin ovat tässä suhteessa turvassa ihan vain asemansa takia. Heistä ei tehtailla mitään ilmoituksia. Se olisi hierargiavirhe lääkärikunnassa, "isompien poikien" varpaille astumista ja ammatillinen itsemurha.

On myös ihmeellisiä kuvitelmia siitä että endokrinologit joukkona osaisivat jotenkin erityisen hyvin hoitaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Niin heidän pitäisikin osata! Todellisuudessa potilaat tietävät paremmin. Koko maassa on vain pari kolme endokrinologia, joka ei ole näistä asioista ihan niin pihalla kuin loput. Muuten se kliininen osaaminen ja tietotaito on lääkärikunnassa ihan muualla. Tietenkin potilaat haluavat äänesää jaloillaan! Heitä ei kiinnosta kuka luulee olevansa oikeassa vaan kuka heitä osaa auttaa.

Lääkärit, jotka joutuivat tällaisen kollegojensa ja viranomaisten vainojen kohteeksi tietenkin veivät Valviran oikeuteen tällaisesta ällöstä ja typerästä tumpuloinnista. Oikeudenkäynnit ovat tähän mennessä osoittaneet ettei mitään todellisia perusteita rajoittaa näiden lääkärien oikeuksia ole olemassakaan. Potilasvahingoista ei ole näyttöä. Jos kaikista vastaavantyyppisistä kiistoista ja tilanteista lääkärit käräyttelisivät toisiaan Valviraan, virasto hukkuisi näihin juttuihin ja meillä olisi kohta aika vähän täydet oikeudet omaavia lääkäreitäkin olemassa. Tilanne on siis täysin absurdi ja ihmisten oikeustajua loukkaava. Valviralla on loputtomasti veronmaksajien varoja käytössää, jolla se pitkittää oikeuskäsittelyjä hallinto-oikeuksien asteissa. Siinä, jos missä palaa rahaa.  

                                                                

Myös siinä palaa rahaa, että ihmisiä haluttaisiin näköjään ennemminkin pitää sairaina, kun uskallettaisiin hoitaa kuntoon. Eikö haluta veronmaksukykyisiä toimeliaita kansalaisia? En minäkään pystyisi yhtään mihinkään, enkä olisi opiskellut itselleni uutta vaativaa ammattia, ellen olisi saanut minulla paremmin toimivaa kilpirauhaslääkettä.

Olen samassa tilanteessa kuin moni muukin kilpirauhaspotilas tällä hetkellä. Lääkärini on Valvira painostanut olemaan määräämättä T3-hoitoja vaikka yksikään tämän lääkärin potilas ei ole valittanut hoidostaan. Minun lääkärini on Espanjassa ja koska sieltä ei saa minun kilpirauhaslääkettäni, tilaan sen kansainvälisestä apteekista Saksasta. Minut on pelastanut kielitaito ja se ettei taloudellinen tilanteeni ole mitenkään erityisen huono. Monilla on asiat huonommin. Monilta on keskeytetty hoito kokonaan tai he ovat joutuneet palaamaan heille sopimattomalle lääkitykselle. Moni voi erittäin huonosti. Moni on siksi myös hyvin masentunut.

Syvällä sisimmässään kollegoistaan kanteluja tehtailleet lääkärit tietävät että he ovat toimineet pahasti. Valvirassakin tiedetään että on tehty emämunaus kun on lähdetty rajoittamaan täysin väärin perustein lääkärien oikeuksia harjoittaa ammattiaan. Vaan kun pitää pelätä, että päitä putoilee ja jossakin vaiheessa sonta leviää siinä määrin tuulettimeen, että halutaan etsiä syntipukkeja. Siihen tarvittaisiin oikeasti aika suuri ihminen, että tällaisessa tilanteessa enää kehtaisi ja uskaltaisi tunnustaa olleensa väärässä. Joskus se täydellinen takinkääntö ja antautuminen vaan kuitenkin olisi paikallaan. Jos tähän ei riitä testiksiä tai ovarioita, niin vähintäänkin pitäisi koittaa etsiä jonkinlaista kunniallista tapaa perääntyä, mutta vaikealta näyttää. Me potilaat olemme tämän täysin epäinhimillisen ja hullun kilpirauhassodan siviiliuhreja. Muutama lääkäri on puolustusasemissa puolustamassa sekä meitä että itseään melkoista sotakoneistoa vastaan. Joku on kuitenkin tämän sodan moraalinen voittaja ja sitä voittoa ei voi ottaa pois vaikka sodan lopputulos olisi mikä tahansa.

Lähde: Jalkeilla blogi

Vuoden ruusu saaja valittu

Suomen terveysjärjestö vuoden ruusu

Turvallinen valinta

turvallinen valinta

Suomen Terveysjärjestö STJry, Yrjönkatu 15, 28100 PORI, toimisto [at] stjry.fi p. 044  355 8540